Kauneimmat puut ovat kieroja.
Luonnosta on vaikea löytää puita, jotka eivät ole jonkinlaista vauriota ottaneet elämänsä aikana.
Sama pätee ihmisiin. Ihmisistä sitä on vaikeampi nähdä: kaikkea kokemustamme ei näy päältä päin ja se on hyvä muistaa kanssa käymisessä.
Kun pohtii puun arvoa, niin voi miettiä vaikkapa paljonko siitä saa saha tavarana. Samalla tavalla voi ajatella ihmistä ainoastaan itsekkään mielentilan kautta ”kuinka paljon hyötyä” hänestä voi olla minulle?
Todellisempi arvo on suurempi ja syvempi. Se, että saisi täysin samanlaisen tähän hetkeen – mitä se maksaisi?
Tässä ajassa ja paikassa ei ole yhtään täysin samankaltaista elävää olentoa. Aika ja paikka avaruudessa olemme ainutlaatuisia.
Yksinkertaiset elämänmuodotkin ovat juuri nyt siellä missä ikinä ovatkaan.
Elämä rakentuu nykyhetkestä käsin.
Ihmiskunnan historiaa kun katsoo, niin näennäinen edistyksemme perustuu tuhoamiseen ja tuhotun häikäilemättömään hyödyntämiseen.
Harva ihminen oivaltaa, että kaikilla teoilla on seuraukset. Siksi on niin vähän niitä, jotka istuttavat puita. Siksi on niin paljon niitä, jotka tuhoavat elämää ja ympäristöjä.
Tuhoaminen on nopeaa ja helppoa. Rakentaminen on hidasta ja vaivalloista.
Joskus tuho on tarpeen, jotta uutta voi kasvaa.
Mitä ikinä meillä onkaan jäljellä, olkoot tämä se aloituspiste josta lähdemme rakentamaan uutta.
Posin kautta 